sunnuntai 26. elokuuta 2012

And the Award goes to...

Vietin eilen laatuaikaa esikoisen kanssa. Viime aikoina on tuo kahdenkeskinen aika ollut vähissä ihan vauva-arjenkin takia, mutta myös siksi, että jostain syystä tokaluokkalainen suosii niitä omanikäisiään kavereita. Eilen kaikki kaverit oli jossain, niin äitikin kelpasi.

Kuopus on nyt puolivuotias ja nyt siis puolivuotta on esikoinen pitänyt sisällään pelkoa, että äiti huolehtii sitten vaan pikkuveljestä, eikä isommista sisaruksista enää ollenkaan. Koko kömpelön raskausaikani toitotin lapsille, että äiti rakastaa ihan teitä kaikkia yhtä paljon ja joka päivä. Nyt kun huonosti nukutut yöt ja arki on kuvassa mukana, en ehkä ole muistanut sanoa tätä niin usein. Enkö sitten ole muistanut osoittaa sitä? Onneksi esikoinen totesi, että pelko ei ole toteutunut. Mutta jostakin se pelko on alkunsa saanut.

Tokihan se puolivuotias vie äidin huomion, mutta olen kovasti yrittänyt pitää kiinni juttutuokioista, peleistä ja lukemisesta myös isompien kanssa.

Eilen tosin puolivuotiaskaan ei saanut äidin huomiota, onneksi reipas esikoinen pelasti minimiehen suusta ponin hiuspampulan, ennenkuin ehti aiheuttaa mitään isompaa katastrofia. Ja siis My Little Ponyn hiuspampulan. Ei meillä ihan oikeiden ponien pampuloita täällä notku pitkin lattioita. Eikä kyllä kuuluisi sen leikkiponinkaan pampulan lojua lattialla nyt kun on tuo ihmisimuri tutkimusretkillään.

Tänne suuntaan voi siis osoittaa kaikki ne huono äiti -pystit. Mun täytynee alkaa pistää senttejä syrjään, jotta saan lapset aikanaan terapiaan hoitamaan kaikkia äidin aiheuttamia traumoja. Ja niitähän on. Ja ehtii vielä tulla lisääkin.

PS.
Nyt tuli yhtäkkiä tämän kirjoittamisen jälkeen mieleen lettujen paistaminen. Jotakin se esikko puhui mun lettujen paistamisesta ennen tätä tunnustustaan. Ja mä en siis ole paistanut lettuja minimiehen syntymän jälkeen kun ehkä kerran... Letuillako minä huolenpitoni osoitan? Jauhot (check), kananmunat (check), sokeri (check)... Meillä paistetaan tänään lettuja! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!