lauantai 5. tammikuuta 2013

Kiljukauloja ja karkureita

Ulkoilutin silmäpussejani tänään. 

Vietin laatuaikaa prinsessan kanssa. Keksittiin yhteistä tekemistä, menimme syömään jätskiä. Arvatkaa kuka sai päättää aktiviteetin?

Käytiin samalla alennusmyyntitankoja läpi muutamassa ruotsalaissävytteisessä vaatekaupassa. Ekassa kaupassa lastenosastoja kiersi meidän ja tuhannen venäläisturistin lisäksi äiti kahden lapsensa kanssa. Lapset oli jotain 4- ja 6- vuotiaita. Tän mutsin oli sitten pakko huudella sieltä hyllyjen välistä ilmeisesti tälle nuoremmalle lapselleen koko ajan, että et sitten lähde pois kaupasta. Ja jos tämä ei sille isosiskolle vielä tullut selväksi, niin hänelle vielä kerrottiin, että pikkusiskosi on taatusti sekunnin päästä hävinnyt tästä kaupasta. Mä en sitten ymmärrä miksi pitää kiljua ja huutaa. Jos pitää komentaa, niin ei koko kaupan tarvi siitä kuulla.

Kun tämä sama toistui seuraavassa kahdessa kaupassa, saman perheen toimesta, annoin periksi. Ihan niin tarjoushaukka en ole, että kuuntelisin kiljukaulaa huvikseni. Mennäänpä nyt sinne jätskille. 

Arvatkaapa kenen ääni kuului kohta jätskijonosta...

PS.
Sääliähän tässä pitäisi. Ei ole helppo shoppailla kahden pienen lapsen kanssa. Lapsiparkki maksaa vitosen/2 tuntia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!